|
Susirajalle matkannut LrNMKY otti vakuuttavan 76-92 (39-42) voiton hajuttomasta ja mauttomasta Katajasta. Ainoastaan Petri Virtanen ja Sami Lehtoranta pystyivät haastamaan laajalla rintamalla pisteitä tehtailleen Namikan. Matt Gibsonin virhetili täyttyi reilussa parissakymmenessä peliminuutissa, mutta debyytti oli kuitenkin vähintään lupauksia antava.
Korisliigan ainoa nollakerholainen Kataja oli kuin varjo kautta edeltäneestä harjoitusottelusta. Joukkue rypee tällä hetkellä todella syvillä vesillä eikä itseluottamuksesta ole tietoakaan. Tämä näkyi myös illan ottelussa ensiminuuteista lähtien, vaikka Kataja johtikin ottelua ensimmäiset 18 minuuttia.
Vielä ensimmäinen jakso mennään kotikommennossa, lähinnä Petri Virtasen (22/3) kymmenen pisteen turvin vierailijoiden tyytyessä roiskimaan palloa kaaren takaa heikolla prosentilla. Hyvä levypallopeli sekä kuusi vapaaheittopistettä pitävät kuitenkin Namikan tuntumassa, vaikka Joensuun Areenan liukas parketti tekevätkin tepposet yhdelle jos toisellekin punapaidalle. Jakso päättyy Virtasen lay-upin saattelemana lukemiin 21-17.
Toinen jakso jatkoi ensimmäiset viisi minuuttia siitä mihin ensimmäinen kymppi jäi. Kataja pyrkii ylläpitämään vauhtia vaihtelevalla menestyksellä ja Namika jatkaa heikkoa heittopeliään. Virtasen lisäksi ainoastaan Sami Lehtoranta (19/3) pystyy nostamaan pelinsä jonkinlaiselle tasolle, mutta koko jenkkikolmikko oli pihalla kuin lumiukot tehden puoliaikaan mennessä yhteensä ainoastaan seitsemän pistettä. Jonkinlainen ottelun käännekohta koettiin kolme minuuttia ennen taukoa, Lehtorannan ottaessa kolmannen virheensä. Reilu minuutti myöhemmin vierailijat nousevat ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon, eikä luovu siitä enää koko ottelun aikana. Derrick Mercerin (8/1) viimesekunnin kolmonen kuitenkin kaventaa taukotilanteeksi 39-42.
Kahdenkymmenen minuutin jälkeen ainoastaan Robert Turner (12/5) on kirjauttanut itselleen kaksinumeroiset lukemat, mutta seuraavat viisi pelaajaa ovat 5-9:ssä pisteessä. Joukkueen kahdestatoista kolmosyrityksestä ainoastaan kaksi on löytänyt tiensä korisukan läpi. Vastapuolella Petri Virtanen on kuudessatoista pisteessä ja Sami Lehtoranta yhdeksässä, muiden jäädessä viiteen tai vielä pienempiin pistemääriin.
Kolmas jakso alkaa kuitenkin tilauksesta Lehtorannan neljännellä virheellä ja Katajan hajuton ja mauton ilme muuttuu vieläkin synkemmäksi. Näkymättömästi yhdeksän pistettä avauspuolikkaalla viimeistellyt Anthony Johnson (24/5) tuplaa pisteensä muutamassa minuutissa tehden hyökkäyspäädyssä hetken ajan mitä tahtoo. Kolmen minuutin jälkeen tilanne on 47-53 Matt Gibsonin (11/4/4 syöttöä) saadessa neljännen virheensä.
Jakson puolivälissä LrNMKY sekoittaa Katajan hyökkäyspeliä paikkapuolustuksella ja vierailijoiden parantunut tarkkuus kaaren takaa jättää kotijoukkueen kymmenen pisteen takaa-ajomatkalle, joka säilyy lähes muuttumattomana koko jakson ajan, vaikka myös Kataja koittaa löytää uutta virtaa puolustukseensa 2-3 –paikasta. Viimeiselle kympille lähdetään tilanteesta 60-69, Robert Turnerin komean donkin ja (ohi menneen) vapaaheiton siivittäminä.
Myös neljäs jakso alkaa LrNMKY:n kannalta mitä mainioimmin Lehtorannan ottaessa viidennen virheensä puolen minuutin jälkeen. Katajan hyökkäyspeli menee vielä entistäkin enemmän sekaisin ja muutaman riiston saattelemana Namika vie jakson alun 11-4 ja 15 pisteen ero on liikaa Katajalle eikä se pääse enää 12 pistettä lähemmäksi.
Kotijoukkue ei saa missään vaiheessa kunnon kirivaihetta päälle, vaikka muutamat yksittäiset tuplaukset aiheuttavatkin muutamaan otteeseen ongelmia Namikalle puolen kentän jälkeen. Jakson alussa täysin kuutamolla ollut Juho Nenonen (11/4) parantaa hieman otteitaan loppua kohden, mutta se on laiha lohtu kärkkäästi tasapuolisesti kaikille huutaville kotijoukkueen kannattajille. Lopulta viisi kertaa vastustajalle pallon luovuttanut Jouko Järvinen päästää kituvan kotijoukkueen tuskistaan juostessaan summerin soidessa Vili Kaijansinkon (0/0) riistosta ja syötöstä ilmaiset kaksi pistettä. Lopulta valotaululla loistavat lukemat 76-92.
Kataja oli yksinkertaisesti hyvin huono myös tänään. Vaikka joukkueen materiaali on melko kapea, ei vika ole pelaajien taidoissa tai valmennuksessa. Nuorilta amerikkalaisvahvistuksilta Daviin Davisilta (6/6) ja Kendall Chonesilta (8/8) on vain kaikki itseluottamus kadonnut, eikä lyhyenläntä, peliä ensisijaisesti järjestelevä point guard, Derrick Mercer luo minkäänlaista hyökkäysuhkaa vastustajan korille. Ottelun jälkeen Jarkki Laitinen totesikin, ettei tällaisesta kurimuksesta taida olla mitään muuta poispääsyä kuin laittaa koko trio vaihtoon. Helppoa ei ole selvästikään Pekka Salmisella, tällä ottelurytmillä mitään ei ole oikeastaan tehtävissä tällä kokoonpanolla. Sami Lehtoranta ja Petri Virtanen osoittivat jälleen, miksi miehet ovat sarjan kovimpia suomalaisia pelaajia, mutta muut kotimaiset kuten hyvät ottelut pelanneet Ilpo Pehkonen (0/2/3 syöttöä) ja Juho Nenonen eivät pysty kantamaan, ainakaan vielä, sellaista ratkaisijan roolia jota miehiltä tällä hetkellä kohtuuttomasti vaaditaan. Katajafanien kannattaa kuitenkin muistaa, että kausi on vasta aluillaan ja jos mitä todennäköisimmät ulkomaalaispelaajien vaihtoviikot osuvat kohdalleen, taistelee joukkue vielä kotiedusta helmikuussa.
”Missään tilanteessa en hyväksy tällaista s**t*n*n p*sk**”, totesi Pekka Salminen joukkueensa suorituksesta ottelun jälkeen näpyttäen samalla tekstiviestiä pelaaja-agentille. ”Helppo se on Virtasen Petelle sanoa, että heitä vaparit 80% tarkkuudella sisään, mutta tuosta joukkueen vapariprosentista (50%, 10/20) on nähtävissä millä tasolla meidän itseluottamus tällä hetkellä on.”
Myöskään Sami Lehtoranta ei ollut järin puheliaalla tuulella ottelun jälkeen. ”Hyvä ensimmäinen jakso meiltä, mutta Lappeenranta oli muuten aktiivisempi ja parempi. Kehitystyö jatkukoon. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee, vai miten se meni?”
Joonas Suotamolla (11/5) oli sana hallussa oman korinalustan tapaan ja mieheltä tuntui tulevan tekstiä runomitassa siihen malliin, ettei moista monologia ole ennen Karjalan kunnailla kuultu. Parempi siis tiivistää ainoastaan esityksen ydinkohdat:
”Nyt oli yksinkertaisesti mukava pelata. Vaikka nyt oli Matt Gibsonin ensimmäinen peli ja tapasin miehen itse vasta eilen ensimmäistä kertaa, niin tuntuu, että jokin asia loksahti kohdalleen joukkueen pelissä. Koko joukkueesta on nyt sellainen hyvä tunne”, sanaili hyvässä vireessä oleva Suotamo.
”Keskityttiin oman pelin pyörittämiseen ja meillä olikin hyvä liike hyökkäyksessä eikä hirveästi tullut tilanteita joissa yksi on pompottaa ja muut katsoo viereestä”, päätti vuodenvaihteessa puolustusvoimista vapautuva puolustuksen lukko.
Piristyneen peli-ilmeen huomasi myös katsomoon, vaikkei kahdessa viimeisimmässä ottelussa ollakaan päät painuksissa pelattu. Tänään kuusi pelaajaa pääsi yli kymmenen pisteen, joka kertoo ennen kaikkea terveestä hyökkäyspelistä. Puolustuspään raatajien Joonas Suotamon ja Viljami Vanjoen (12/3) pääsy kaksinumeroisille lukemille varmasti lämmittää myös valmennusjohdon mieltä. Anthony Johnson oli jälleen tappavan tehokas, vaikkei mies hirveästi meteliä itsestään kentällä pidäkään, mies aloittaa vasta pikkuhiljaa kovan harjoittelun, joten mielenkiintoista nähdä millaiseen lentoon miehen suoritukset sen jälkeen lähtevät. Monipuolinen Robert Turner teki tänään sen mitä tarvittiin eikä mies sortunut enää samanlaiseen yksinyrittämiseen kuin aikaisemmissa otteluissa, kun syötötkin alkavat löytää pelikavereille. Jouko Järvisen (8/5) ilta oli jälleen kaksijakoinen, paikoin mieheltä nähtiin todella kypsää pelinjohtoa sekä fiksuja hyökkäyspään ratkaisuja, mutta viisi kriittistä menetystä vetävät yleisarvosanan tyydyttävän puolelle.
Matt Gibson toi juuri sitä pallovarmuutta ja energiaa peliin mitä mieheltä kaivattiinkin, eikä tarinat kasvamisesta joukkuepelaajaksi ensimmäisten yliopistovuosien kukkopojasta todellakaan ole tuulesta temmattuja. Vaikkei mies saanutkaan otetta Petri Virtaseen ottelun alkupuolella, voidaan tästä lukea suurin Virtasen hyvyydeksi käyttää pallottomat skriinit hyväkseen, eikä Gibsonin puolustuksen huonoudeksi. Tietenkään vasta kaksi päivää joukkueen mukana ollut takapelaaja ei löydä pelikumppaneitaan niin hyvin kuin pitäisi, mutta muutama puskista tullut alley-oop –syöttö antoi varmasti esimakua siitä, mitä on luvassa kunhan mies saadaan ajettua sisään joukkueeseen…
”Matt Gibson ei ole pelannut hyviä kausia NBA:ssa, eikä välttämättä ole muutenkaan Mark Davisin tasoinen pelaaja. Gibson on kuitenkin huomattavasti paremmin meille sopiva pelaaja. Pelimme tuli huomattavasti turvallisemmaksi ja tasapainoisemmaksi kun päästään pelaamaan usein kahdella point guardilla”, selvitti Jarkki Laitinen joukkueen tilannetta.
”Nyt on sellainen tunne, että näillä mennään.”
”Illan teema oli Virtasen pysäyttäminen, ei onnistuttu loistavasti, mutta mies ei päässyt tekemään hirveää tuhoa meidän puolustuksessa”, mainitsi Laitinen jatkaen samalla luottavaisesti: ”Ollaan oltu nyt hyvin aktiivisia myös hyökkäyksessä ja päästy jatkuvasti vapaaheittoviivalle. Jos jatkossakin heitetään 25-30 vapaaheittoa per ottelu, niin haastetaan aivan jokainen joukkue tässä sarjassa.”
Seuraava kotiottelu pelataankin jo tänä lauantaina, kun avaustappionsa eilen kärsinyt Honka marssii urheilutalolle. Kaatuuko silloin astetta isompi puu ja ottaako LrNMKY neljännen peräkkäisen voittonsa? Se selviää Lauantaina 17.10. kello 17.00.
Ottelun tilastot
|
